Ehtymätön ideariihi

Uskallan väittää, että yksi ihmiskunnan ehtymättömimmistä luovuuden ja inspiraation lähteistä sijaitsee paskahuussissa tai sitä virkaa toimittavassa paikassa.
Miten oivan paikan paskahuussi tarjoakaan pohtia syntyjä syviä, ongelmia, ratkaisua odottavia kysymyksiä tai laatia päässään tarinoita, runoja tai vaikka seuraavan viikon ruokalistaa. Ympäristö ei ehkä ole aivan otollisin kovin lempeisiin sonaatteihin tai kulinaarisiin keitoksiin, mutta aikaa ainakin piisaa. Pahimman ummetuksen kourissa ehtii hyvässä lykyssä ratkoa vaikka elämän arvoituksen tai laatia monisyisen rikosdraaman.

Entäpä jos Zacharias Topelius vaeltelikin Kangasalan harjuilla maisemia ihaillen, kun yllättävä hätä iski. Siinä, tukevan männyn oksalla, Harjulan selänteen huikeissa maisemissa hän kanervanvarpujen sekaan punnertaessaan sai päähänsä kuuluisat säkeet:
 "Mä oksalla ylimmällä, oon Harjulan seljänteen.
Niin kauas kuin silmään siintää nään järviä lahtineen...."

Tai Albert Einstein suhteellisuusteoriansa kanssa pitkään painittuaan ja yökausia asian tiimoilta valvottuaan eräänä marraskuun aamuna v. 1915 suuntaa huussiin tietäen edessä olevan pitkän ja tuskallisen istunnon. Asiansa toimituksen aikana, suurimman helpotuksen vallassa A.E:n päässä kirkastuu - "niinhän se meneekin, yksinkertaista" ja niin on suhteellisuusteoria valmis esiteltäväksi fysikaalis-matemaattisessa kokouksessa Berliinissä.
Seuraavan vuoden toukokuussa Einstein sairastelee - lääkäri kertoo syyksi sappikivet, joiden arvellaan johtuvan raskaasta työstä ja huonosta ruokavaliosta. Vaan osaisiko kukaan arvata, että ilman tätä raskaan työn ja huonon ruokavalion symbioosia ei olisi syntynyt suhteellisuusteoriaakaan - halleluja ummetukselle !

Tai onko koskaan mietitty miten pointillismi-taidesuuntaus alunperin syntyi. Entä jos se olikin Georges Seuratin krapula-aamuna posliiniin roiskaisemasta ripulista kumpuava oivallus?
"Kas, paskani näyttää tuossa posliiniseinämässä aivan maisemalta"

Kukaan ei voi tietää paljonko ihmisen ulostaminen, joka kaikessa luonnollisuudessaan on nykyaikana tehty kuvottavaksi ellei peräti luonnottomaksi toiminnoksi, onkaan vaikuttanut maailmamme historiaan. Moniko loistava idea on kirjaimellisesti hukkunut paskaan ja moniko saanut siitä siivet.
Me emme voi tietää mitä kaikkea suuria ajatuksia ja pohdintoja on toimituksen aikana synnytetty, emmekä myöskään voi tietää mitä kaikkea vielä suurempaa ja maailmoja mullistavaa on ohitettu kun toimitus onkin ollut oletettua nopeampi.

Yhtä kaikki - siitä se ajatus sitten lähti.

PORIN VALITUSLAULU

Miksi Pori on täynnä liikenneympyröitä,

kun ei niissä kuitenkaan osata vilkuttaa?

Ärsyttävistä ihmisistä ei pääse millään eroon.

Kun on kiire niin aina sairastuu.

Jollei hienoa vaatetta osteta nenäni edestä

on se varmasti epämukava.

Oppilasryhmät ovat aivan liian suuria,

mutta silti kouluja lopetetaan.

Hienot rouvat etuilevat jonoissa.

Miksi kellot pitää siirtää kesäaikaan ?

Kadut ovat aina liukkaat,

Ässillä menee huonosti

ja bussi kulkee aina väärään aikaan.

Voi kun kaikki on niin vaikeaa!

Huumoriani ei ymmärretä,

lotossa ei voita koskaan.

Miehet ovat sikoja ja naiset valittaa.

Naapuri ripustaa pyykkinsä aina väärin.

Ihmiset kävelevät kerrostaloissa vain kantapäillään.

Vieraat tulevat kutsumatta,

kun olen kauheimmillani.

Tyynyni tippuu yöllä ja housuni päivisin.

Miksi pitää olla hereillä,

vaikka ulkona on pimeää?

Miksei aikuiset saa viikkorahaa?

Joulu alkaa lokakuussa,

vaikkei uskota joulupukkiin.

Ihmiset eivät kierrätä. Ilmasto lämpenee.

Aina pitää täyttää jotain turhia lomakkeita.

Miksi valittaminen ei auta koskaan ?

Porissa on aina vastatuuli,

joka panee hiukset sekaisin.

Vanhuksia ei arvosteta,

lapsia ei kasvateta.

Akku loppuu aina väärään aikaan.

Voi kun kaikki on niin vaikeaa !

Naapurit rakastaa liian lujaa

ja tervehtii liian hiljaa.

Miksi aina minä ? – jaa mää vai ?

Miksen opi tekemään taskuparkkia ?

Miksi pitää olla normaali ?

sanat:            

Porilaiset ihmiset

odotan niin kevättä

"Jäät lähtevät

todiste siitä, että toivoa on - talvikärpäset heräävät

ja kevätpuut

puhkeavat lehtiin

ilman muuttolintujakin,

kuitenkin metsä

olisi toinen ilman niitä:

mykkä kuin luomisen aamuna

       keskeneräinen

tai lähellä loppuaan

maailman iltana.

Metsä lintunsa tarvitsee

sydän rakkautensa."

- Maaria Leinonen -

What if God Was One of Us ?

Ninni merkkasi munt facebookissa tähän runoon:

"Onko Jumala olemassa

Ei ole mitään todisteita siitä, että Jumala on tuolla ylhäällä,

Äiti sanoi. Mutta kukaan ei voi todistaa,

että Hän ei ole. Vain kuolleet tietävät.

Ja heillä taas on liian kiire olla kuolleita,

että he voisivat kertoa meille. Jos siis olisin sinä,

kävisin synagogassa ja pelaisin varman päälle.

Jos Hän on kuollut, menetät vain sen ajan,

jonka olet käyttänyt rukoilemiseen. Mutta jos Hän on olemassa,

etkä mene, olet pahassa pulassa.

Et viihtyisi Helvetissä.

Et ole koskaan pitänyt kuumasta ilmasta.

Ja miten voin sitten käydä tapaamassa sinua?

Ei enkeleitä päästetä sisälle."

-Hal Sirowitz –

kirjasta ”Äiti sanoi”

siitä sikisi keskusteluketju alkaen taivaspaikan lunastamisesta siihen onko Jumalaa ja millainen – vai onko Jumala sama asia kuin Google ?

Mikä Jumala on ?

Sanotaan, että Jumala on kaikkeus. Silti monissa uskonnoissa määritellään melkoisen tarkkaan millainen Jumala on; vanhurskas, ankara, lempeä, rakastava. Minkä näköinen; vanha vai nuori, mies vai nainen?

Jos Jumala on kaikkeus niin eikö silloin Jumala ole juuri sellainen miksi ihminen hänet määrittää – henki ilmassa, tuulenvire, kivipaasi, patsas, joku suuri ja suojeleva taivaassa.

Ja miksei Jumala silloin voi asua myös äärettömässä internetissä ?

Onko Jumala Google ?

kaikkitietävä, aina läsnä oleva, määrittelemätön.

Googlen nimeen voi rikkoa, tehdä syntiä, johdattaa ja opettaa niin hyvässä kuin pahassa.

Sen nimeen voi vannoa ja siihen voi uskoa sokeasti.

Vai onko Jumala tavallinen ihminen, joku meistä tai meistä jokainen ?

Kaikkivoipaisuudessaan Jumalakin tekee käsittämättömiä, julmia tekoja. Päättää kohtaloista ja elämästä välillä kovin kylmällä otteella. Jos kaikki teot, jotka tapahtuvat ovat Jumalan tekoja, niin Jumalan täytyy olla erehtyväinen – siis inhimillinen, ihminen. Yksi meistä, tavallinen.

Ei tätä elämää muuten voi käsittää – kaikkia niitä julmuuksia, jotka sallitaan täällä tapahtuvan.

Ja jos Helvetissä ei voi viihtyä, koska siellä on kuuma, niin millainen paikka Taivas on ?

Onko se paratiisi, toiveiden täyttymys – vai todella tylsä paikka, jossa ei koskaan tapahdu mitään?

Jos se onkin paikka, jossa valkoiset vaatteet päällä (joita ei saa sotkea) istuskellaan pilven päällä (siis istutaan, ei polteta) ja soitellaan sulosäveliä harpusta sormet verillä (ja siitä tulee tahroja valkeaan pukuun) tai mietiskellään syntyjä syviä ja pyhiä tekoja …

niin ei, se ei ole mun paikka.

tähän en nyt muuta osaa lisätä kuin tämän linkityksen:

Joan Osborne: One of Us

LISÄTTY : vanhoja tekstejä - uudelleen julkaisuja

Päivä vain ja Hetki Kerrallansa ...

Mitä jos vanhenisikin vain kerran vuodessa, niin että koko kuluvan vuoden aika ei ikään kuin kuluisi yhtään. Sitten syntymäpäivän koittaessa iskisi päälle koko mennyt vuosi kaikkine vaivoineen ja muutoksineen.
Pienempänä sitä varmaan odottaisi kuin kuuta nousevaa, että yhtäkkiä yhdessä yössä olisi ihan hirmusti isompi, viisaampi, taitavampi jne. Mutta mitä enemmän ikää tulisi, sitä alkaisi pelkäämään; mitä vaivoja yksi ikävuosi tuo tullessaan - mitä tauteja. Ja sitten aikanaan - saisikin syntymäpäivänään huomata, että ollaan menty jo miinukselle - jatkoajalle.

Nippelitietona olen oppinut, että formulakuskin kypärä painaan n. 1,25 kg ja syystä - mutkissa sen paino suhteellisuusteorian perusteella viisinkertaistuu kuljettajan päässä.

Iän tuoma taakka lienee tuntuisi vähän samalta kuin formulakuskin kypärän paino mutkissa - ajat mutkaan ja yhtäkkiä PAM - taakka harteilla kasvaa moninkertaisesti.

Ehkä se on hyvä vanheta päivä kerrallaan - päivä enemmän elettynä, viisastuttunakin ja myöskin päivä lähempänä kuolemaa.

Pääsylippuja Oravanpyörään

Olin päiväkodin vanhempainillassa, jossa esiteltiin lomaketta jota lapsesta täytettäisiin; kotona, päiväkodissa ja vielä yhteisesti käytäisiin läpi. Kiukku nousi sisälläni.

Mihin me olemme menossa ? Missä me olemme jo ?

Jos lapsi hoidetaan aina kotona, ei viedä edes esikouluun niin kouluun mennessään lapsesta ei ole täytetty yhtään kehityssuunnitelmaa, tavoitepaperia tms. Onko lapsi silloin yhteiskuntakelvoton ?
Puuttuuko häneltä pääsylippu oravanpyörään – vai pääseekö hän juoksemaan vain pyörän ulommalle kehälle ?


törmäsin tähän kuvaan netissä - heilläkin on ihailijansa
miten ihanan sairas maailma onkaan !

Onko maailma yhtään parempi paikka ilman Mattia – Pekka-Ericiä tai Petriä ? Onko tämä päivä pahempi kuin päivä ennen kuin Matin päässä napsahti ? Voittiko Matti mitään ? Jos hän vihasi ihmiskuntaa, yhteiskuntaa, oravanpyörää … mitä lie - niin oliko hänen teollaan mitään hyvää vaikutusta siihen mitä kohtaan hän vihaa tunsi ? Ei minusta – vielä tarkemmin syynätään, puristetaan tiettyyn muottiin, pakotetaan kaavaan, normitetaan, niputetaan … laatikoidaan ja lokeroidaan ihmisiä.

Kuka oikeasti sairas sanoisi, että kohta mä tapan teidän kaikki – massamurhaaja luonne ?
Ennen ei täytelty sellaista määrää kaavakkeita kuin nyt, ei normitettu, lokeroitu, laatikoitu .. jos joku lapsi oli tuhma niin se oli – sai rangaistuksen ja oppi olemaan ihmisiksi tai sitten ei. Mutta oliko niin paljon mielenterveysongelmia kuin nyt ? Pahaa oloa ? Kouluampumisia ?
Olimmeko sittenkin silloin enemmän omia itsejämme kuin me nyt olemme ?

Sanotaan että noiden lomakkeiden avulla voidaan huomioida lapsi yksilönä, mutta kuinka pahan olon me aiheutamme lapselle, jos hän ei ole normilapsen mukainen "yksilö" vaan poikkeava. Ei osaa vielä 5-vuotiaana leikata siistiä ympyrää, piirtää rastia, hyppiä tasajalkaa ... hänessä on vikaa .. hän ei ole normaalisti kehittynyt.

Ja kyllä - minä tiedän mistä minä puhun ... minulla on omia lapsia, jokainen erilaisia vaikka samasta perheestä ovatkin. Jokaisella omat tapansa, taitonsa, luonteenpiirteensä ja erityisominaisuutensa. Puutteensa ja vahvuutensa.