LISÄTTY : vanhoja tekstejä - uudelleen julkaisuja

Päivä vain ja Hetki Kerrallansa ...

Mitä jos vanhenisikin vain kerran vuodessa, niin että koko kuluvan vuoden aika ei ikään kuin kuluisi yhtään. Sitten syntymäpäivän koittaessa iskisi päälle koko mennyt vuosi kaikkine vaivoineen ja muutoksineen.
Pienempänä sitä varmaan odottaisi kuin kuuta nousevaa, että yhtäkkiä yhdessä yössä olisi ihan hirmusti isompi, viisaampi, taitavampi jne. Mutta mitä enemmän ikää tulisi, sitä alkaisi pelkäämään; mitä vaivoja yksi ikävuosi tuo tullessaan - mitä tauteja. Ja sitten aikanaan - saisikin syntymäpäivänään huomata, että ollaan menty jo miinukselle - jatkoajalle.

Nippelitietona olen oppinut, että formulakuskin kypärä painaan n. 1,25 kg ja syystä - mutkissa sen paino suhteellisuusteorian perusteella viisinkertaistuu kuljettajan päässä.

Iän tuoma taakka lienee tuntuisi vähän samalta kuin formulakuskin kypärän paino mutkissa - ajat mutkaan ja yhtäkkiä PAM - taakka harteilla kasvaa moninkertaisesti.

Ehkä se on hyvä vanheta päivä kerrallaan - päivä enemmän elettynä, viisastuttunakin ja myöskin päivä lähempänä kuolemaa.

Pääsylippuja Oravanpyörään

Olin päiväkodin vanhempainillassa, jossa esiteltiin lomaketta jota lapsesta täytettäisiin; kotona, päiväkodissa ja vielä yhteisesti käytäisiin läpi. Kiukku nousi sisälläni.

Mihin me olemme menossa ? Missä me olemme jo ?

Jos lapsi hoidetaan aina kotona, ei viedä edes esikouluun niin kouluun mennessään lapsesta ei ole täytetty yhtään kehityssuunnitelmaa, tavoitepaperia tms. Onko lapsi silloin yhteiskuntakelvoton ?
Puuttuuko häneltä pääsylippu oravanpyörään – vai pääseekö hän juoksemaan vain pyörän ulommalle kehälle ?


törmäsin tähän kuvaan netissä - heilläkin on ihailijansa
miten ihanan sairas maailma onkaan !

Onko maailma yhtään parempi paikka ilman Mattia – Pekka-Ericiä tai Petriä ? Onko tämä päivä pahempi kuin päivä ennen kuin Matin päässä napsahti ? Voittiko Matti mitään ? Jos hän vihasi ihmiskuntaa, yhteiskuntaa, oravanpyörää … mitä lie - niin oliko hänen teollaan mitään hyvää vaikutusta siihen mitä kohtaan hän vihaa tunsi ? Ei minusta – vielä tarkemmin syynätään, puristetaan tiettyyn muottiin, pakotetaan kaavaan, normitetaan, niputetaan … laatikoidaan ja lokeroidaan ihmisiä.

Kuka oikeasti sairas sanoisi, että kohta mä tapan teidän kaikki – massamurhaaja luonne ?
Ennen ei täytelty sellaista määrää kaavakkeita kuin nyt, ei normitettu, lokeroitu, laatikoitu .. jos joku lapsi oli tuhma niin se oli – sai rangaistuksen ja oppi olemaan ihmisiksi tai sitten ei. Mutta oliko niin paljon mielenterveysongelmia kuin nyt ? Pahaa oloa ? Kouluampumisia ?
Olimmeko sittenkin silloin enemmän omia itsejämme kuin me nyt olemme ?

Sanotaan että noiden lomakkeiden avulla voidaan huomioida lapsi yksilönä, mutta kuinka pahan olon me aiheutamme lapselle, jos hän ei ole normilapsen mukainen "yksilö" vaan poikkeava. Ei osaa vielä 5-vuotiaana leikata siistiä ympyrää, piirtää rastia, hyppiä tasajalkaa ... hänessä on vikaa .. hän ei ole normaalisti kehittynyt.

Ja kyllä - minä tiedän mistä minä puhun ... minulla on omia lapsia, jokainen erilaisia vaikka samasta perheestä ovatkin. Jokaisella omat tapansa, taitonsa, luonteenpiirteensä ja erityisominaisuutensa. Puutteensa ja vahvuutensa.