Ehtymätön ideariihi

Uskallan väittää, että yksi ihmiskunnan ehtymättömimmistä luovuuden ja inspiraation lähteistä sijaitsee paskahuussissa tai sitä virkaa toimittavassa paikassa.
Miten oivan paikan paskahuussi tarjoakaan pohtia syntyjä syviä, ongelmia, ratkaisua odottavia kysymyksiä tai laatia päässään tarinoita, runoja tai vaikka seuraavan viikon ruokalistaa. Ympäristö ei ehkä ole aivan otollisin kovin lempeisiin sonaatteihin tai kulinaarisiin keitoksiin, mutta aikaa ainakin piisaa. Pahimman ummetuksen kourissa ehtii hyvässä lykyssä ratkoa vaikka elämän arvoituksen tai laatia monisyisen rikosdraaman.

Entäpä jos Zacharias Topelius vaeltelikin Kangasalan harjuilla maisemia ihaillen, kun yllättävä hätä iski. Siinä, tukevan männyn oksalla, Harjulan selänteen huikeissa maisemissa hän kanervanvarpujen sekaan punnertaessaan sai päähänsä kuuluisat säkeet:
 "Mä oksalla ylimmällä, oon Harjulan seljänteen.
Niin kauas kuin silmään siintää nään järviä lahtineen...."

Tai Albert Einstein suhteellisuusteoriansa kanssa pitkään painittuaan ja yökausia asian tiimoilta valvottuaan eräänä marraskuun aamuna v. 1915 suuntaa huussiin tietäen edessä olevan pitkän ja tuskallisen istunnon. Asiansa toimituksen aikana, suurimman helpotuksen vallassa A.E:n päässä kirkastuu - "niinhän se meneekin, yksinkertaista" ja niin on suhteellisuusteoria valmis esiteltäväksi fysikaalis-matemaattisessa kokouksessa Berliinissä.
Seuraavan vuoden toukokuussa Einstein sairastelee - lääkäri kertoo syyksi sappikivet, joiden arvellaan johtuvan raskaasta työstä ja huonosta ruokavaliosta. Vaan osaisiko kukaan arvata, että ilman tätä raskaan työn ja huonon ruokavalion symbioosia ei olisi syntynyt suhteellisuusteoriaakaan - halleluja ummetukselle !

Tai onko koskaan mietitty miten pointillismi-taidesuuntaus alunperin syntyi. Entä jos se olikin Georges Seuratin krapula-aamuna posliiniin roiskaisemasta ripulista kumpuava oivallus?
"Kas, paskani näyttää tuossa posliiniseinämässä aivan maisemalta"

Kukaan ei voi tietää paljonko ihmisen ulostaminen, joka kaikessa luonnollisuudessaan on nykyaikana tehty kuvottavaksi ellei peräti luonnottomaksi toiminnoksi, onkaan vaikuttanut maailmamme historiaan. Moniko loistava idea on kirjaimellisesti hukkunut paskaan ja moniko saanut siitä siivet.
Me emme voi tietää mitä kaikkea suuria ajatuksia ja pohdintoja on toimituksen aikana synnytetty, emmekä myöskään voi tietää mitä kaikkea vielä suurempaa ja maailmoja mullistavaa on ohitettu kun toimitus onkin ollut oletettua nopeampi.

Yhtä kaikki - siitä se ajatus sitten lähti.

PORIN VALITUSLAULU

Miksi Pori on täynnä liikenneympyröitä,

kun ei niissä kuitenkaan osata vilkuttaa?

Ärsyttävistä ihmisistä ei pääse millään eroon.

Kun on kiire niin aina sairastuu.

Jollei hienoa vaatetta osteta nenäni edestä

on se varmasti epämukava.

Oppilasryhmät ovat aivan liian suuria,

mutta silti kouluja lopetetaan.

Hienot rouvat etuilevat jonoissa.

Miksi kellot pitää siirtää kesäaikaan ?

Kadut ovat aina liukkaat,

Ässillä menee huonosti

ja bussi kulkee aina väärään aikaan.

Voi kun kaikki on niin vaikeaa!

Huumoriani ei ymmärretä,

lotossa ei voita koskaan.

Miehet ovat sikoja ja naiset valittaa.

Naapuri ripustaa pyykkinsä aina väärin.

Ihmiset kävelevät kerrostaloissa vain kantapäillään.

Vieraat tulevat kutsumatta,

kun olen kauheimmillani.

Tyynyni tippuu yöllä ja housuni päivisin.

Miksi pitää olla hereillä,

vaikka ulkona on pimeää?

Miksei aikuiset saa viikkorahaa?

Joulu alkaa lokakuussa,

vaikkei uskota joulupukkiin.

Ihmiset eivät kierrätä. Ilmasto lämpenee.

Aina pitää täyttää jotain turhia lomakkeita.

Miksi valittaminen ei auta koskaan ?

Porissa on aina vastatuuli,

joka panee hiukset sekaisin.

Vanhuksia ei arvosteta,

lapsia ei kasvateta.

Akku loppuu aina väärään aikaan.

Voi kun kaikki on niin vaikeaa !

Naapurit rakastaa liian lujaa

ja tervehtii liian hiljaa.

Miksi aina minä ? – jaa mää vai ?

Miksen opi tekemään taskuparkkia ?

Miksi pitää olla normaali ?

sanat:            

Porilaiset ihmiset

odotan niin kevättä

"Jäät lähtevät

todiste siitä, että toivoa on - talvikärpäset heräävät

ja kevätpuut

puhkeavat lehtiin

ilman muuttolintujakin,

kuitenkin metsä

olisi toinen ilman niitä:

mykkä kuin luomisen aamuna

       keskeneräinen

tai lähellä loppuaan

maailman iltana.

Metsä lintunsa tarvitsee

sydän rakkautensa."

- Maaria Leinonen -

What if God Was One of Us ?

Ninni merkkasi munt facebookissa tähän runoon:

"Onko Jumala olemassa

Ei ole mitään todisteita siitä, että Jumala on tuolla ylhäällä,

Äiti sanoi. Mutta kukaan ei voi todistaa,

että Hän ei ole. Vain kuolleet tietävät.

Ja heillä taas on liian kiire olla kuolleita,

että he voisivat kertoa meille. Jos siis olisin sinä,

kävisin synagogassa ja pelaisin varman päälle.

Jos Hän on kuollut, menetät vain sen ajan,

jonka olet käyttänyt rukoilemiseen. Mutta jos Hän on olemassa,

etkä mene, olet pahassa pulassa.

Et viihtyisi Helvetissä.

Et ole koskaan pitänyt kuumasta ilmasta.

Ja miten voin sitten käydä tapaamassa sinua?

Ei enkeleitä päästetä sisälle."

-Hal Sirowitz –

kirjasta ”Äiti sanoi”

siitä sikisi keskusteluketju alkaen taivaspaikan lunastamisesta siihen onko Jumalaa ja millainen – vai onko Jumala sama asia kuin Google ?

Mikä Jumala on ?

Sanotaan, että Jumala on kaikkeus. Silti monissa uskonnoissa määritellään melkoisen tarkkaan millainen Jumala on; vanhurskas, ankara, lempeä, rakastava. Minkä näköinen; vanha vai nuori, mies vai nainen?

Jos Jumala on kaikkeus niin eikö silloin Jumala ole juuri sellainen miksi ihminen hänet määrittää – henki ilmassa, tuulenvire, kivipaasi, patsas, joku suuri ja suojeleva taivaassa.

Ja miksei Jumala silloin voi asua myös äärettömässä internetissä ?

Onko Jumala Google ?

kaikkitietävä, aina läsnä oleva, määrittelemätön.

Googlen nimeen voi rikkoa, tehdä syntiä, johdattaa ja opettaa niin hyvässä kuin pahassa.

Sen nimeen voi vannoa ja siihen voi uskoa sokeasti.

Vai onko Jumala tavallinen ihminen, joku meistä tai meistä jokainen ?

Kaikkivoipaisuudessaan Jumalakin tekee käsittämättömiä, julmia tekoja. Päättää kohtaloista ja elämästä välillä kovin kylmällä otteella. Jos kaikki teot, jotka tapahtuvat ovat Jumalan tekoja, niin Jumalan täytyy olla erehtyväinen – siis inhimillinen, ihminen. Yksi meistä, tavallinen.

Ei tätä elämää muuten voi käsittää – kaikkia niitä julmuuksia, jotka sallitaan täällä tapahtuvan.

Ja jos Helvetissä ei voi viihtyä, koska siellä on kuuma, niin millainen paikka Taivas on ?

Onko se paratiisi, toiveiden täyttymys – vai todella tylsä paikka, jossa ei koskaan tapahdu mitään?

Jos se onkin paikka, jossa valkoiset vaatteet päällä (joita ei saa sotkea) istuskellaan pilven päällä (siis istutaan, ei polteta) ja soitellaan sulosäveliä harpusta sormet verillä (ja siitä tulee tahroja valkeaan pukuun) tai mietiskellään syntyjä syviä ja pyhiä tekoja …

niin ei, se ei ole mun paikka.

tähän en nyt muuta osaa lisätä kuin tämän linkityksen:

Joan Osborne: One of Us