Homoillan siivittämänä

Ihminen on ihminen ... on hän sitten ihan mitä vaan ja kuinka halveksittava yksilö.
Jokainen ihminen on jonkun lapsi, jokaisella ihmisellä on ollut alku, toivo ja jokainen ihminen on ollut viaton syntyessään.

Eilen olen iloinnut niistä Ylen tv2:n homoillan kirvoittamista kirkon työntekijöiden kommenteista Facebookiin, joissa he kertovat halustaan kohdata ja palvella jokaista ihmistä tasa-arvoisesti riippumatta iästä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, rodusta tai uskonnosta.
Ehkä tämä mielenilmaus on pieni askel tässä hullussa ja sekavassa maailmassa - mutta pienistäkin askelista syntyy matka kohti inhimillisyyttä ...

Homoillan jälkeen kirkosta eroaminen on kasvanut roimasti. Itse kuulun kirkkoon vaikka jumala ja uskonto on mulle hölynpölyä - en myöskään aio erota kirkosta tämän muutaman homofobikon mielipiteenvapauteen perustuvien kirkonihmisten vuoksi.

Maksan ilolla kirkollisveroni, enkä katso sillä tukevani uskontoa tai näitä homokammoisia ihmisiä.

Seurakunta tekee myös paljon hyvää (uskonnosta riippumatta): vanhusten päiväkerhot, lastenkerhot, perhekerhot, partiotoiminnan avokätinen tukeminen, nuorisotyö, keskustelupalvelut, psykologipalvelut jne. .. on paljon ILMAISIA asioita joita ei olisi ilman seurakuntaa, jotka eivät toteutuisi ilman kirkollisveroja.
Uskonto on yks asia - ja seurakuntatyö toinen .. ne pitäisi tietyissä yhteyksissä osata erottaa, ei muutama mätä omena saa pilata koko kopallista.

Lisäksi kirkko on yleisellä tasolla pitkälti traditioihin ja juhlapyhiin keskittyvä instanssi ja juhlapyhät taas kietoutuvat tiukasti kansallisiin perinteisiimme. Mikkelinpäivän perinteet, jouluvietot jne. kaikki nekin on loppuviimeksi uskonnollisia päiviä.
Ja moni kirkollinen pyhäpäivä taas juontaa juurensa pakanalliseen aikaan, aikaan jolloin kristinuskoa lyötiin metsien maiden kansoihin kuin naulaa päähän, kun ei muuten uskonto innostanut niin käännettiin pakanalliset riitit ja juhlat istumaan raamatun ja kristinuskon muottiin ... vaikkapa nyt joulukin (keskitalvenjuhla).

Joten kirkko = ei paha / umpimieliset raamatuntulkitsijat = paha

hädässään ihminen huutaa avuksi äitiä ... ja jumalaa ...

http://www.liitykirkkoon.fi/
Jukka Relander: kirkko ja kadonneet lampaat (Uusi Suomi)

Iso mies ja Suuret Tunteet

Lidlissä on tunnetusti aika kehnosti näitä tarjouspäivien sisäänvetotuotteita tarjolla. Se on niin tunnettu fakta, ettei pitäisi olla yllätys kellekään - ja ennen kaikkea mainoslehdykässäkin sanotaan tuotteita olevan rajoitettu määrä.

Torstain tarjouspäivänä satuin olemaan Lidlissä aamupäivällä hakemassa ei-niin-rajallisia tarjoustuotteita kun sain todistaa reilusti yli keski-ikäisen, ison miehen lapsenomaista tunteenpurkausta.
Tämän kyseisen miehen nimenomaan haluamat tarjoustuotteet olivat selvästi loppuneet, sillä myyjä sai kuulla kyseessä olevan "suoranaisen huijauksen", kuinka mies oli vartavasten ajanut Ulvilasta reilun kymmenen kilometriä Poriin hakemaan tarjoustuotetta edullisesti "aivan turhaan". Miehen kärryt olivat kyllä puolillaan kaikkea muuta kivaa tarjoustavaraa, mutta joku olennainen tekninen hilavitkutin oli nyt jäänyt saamatta .. voi kurjuuksien kurjuus - vai pitäiskö sanoa turhuuksien turhuus.

Siinä se iso mies sitten puhisi ja kiukutteli, läiskäisi tarjouslehden hyllyn kulmaan ja käänsi kärryt matkaan. Yhdelle tarjouslaarille päästyään mies alkoi heitellä tarjoustuotteita kärrystään takaisin laariin suurella voimalla. Huvittavaa oli, että hän punnitsi tarkkaan joka tuotteen kädessään ennen "palautusta", jokainen tuote nimittäin viskaistiin oikeaan koriinsa.

Tein omat ostokseni rauhassa, tää iso mies varmaan ei, sillä tunnekuohu jatkui vielä kassallakin, jossa yhä kerrottiin kuinka suurta vääryyttä mies olikaan saanut kärsiä. Turhaan polo tullut ostoksille, kärry täynnä - vain yhtä ylimaallisen tärkeää vailla. Lisäksi mies osasi kertoa ratkaisun asiaan, mainoslehtiin pitäisi jatkossa nimittäin painaa rajallisten tuotteiden kohdalle varoitus, että "tuotetta on myymälässä vain kaksi kappaletta ja nekin myyjät ostaa itse". Ja niine hyvineen mies rullasi ostoskärrynsä kanssa ulos.
Parkkipaikalla mies istui kännykkä korvalla uutuuden karheassa volvossaan, taisi soittaa Lidlin asiakaspalveluun tai peräti johtoportaaseen saakka.

Onhan se toki ikävää, jos joku tuote on loppu, mutta myyjille tiuskiminen, tavaroiden viskominen ja muille asiakkaille tuhiseminen ei auta - jos tuotetta on rajallinen määrä per myymälä niin niitä ei riitä kaikille ja se on sitten voi voi.
Ennen kaikkea, mies jolla on varaa ostaa kallis Volvo on taatusti sen verran varoissaan, että voi ajaa toiseen kauppaan, esim. rautakauppaan ja ostaa vastaavan tuotteen kaksi euroa kalliimmalla. Vai onko niin, että tämä Volvo on hankittu niillä suurilla säästöillä mitkä tämä iso mies on saavuttanut ajelemalla ympäri maakuntaa tarjoustuotteiden perässä ?

ja hei .. maailmaan mahtuu tavaraa - mikä ihme on tehnyt  meistä sellaisia, että saatuamme yhden me haluamme lisää ja lisää niin, että lopulta haluamme kaiken. Ja jos emme saa - meistä tulee isoja miehiä suurine tunteenpurkauksine kiukuttelemassa kuin pahaiset kakarat.

Rrrräyh - sanon minä.
less is more !

Kertoja ja EkaKertoja

Jotkut asiat on ihan arkisia, niitä tekee päivät pitkät huomaamatta, jotkut taas on sitä arjen pakkopullaa, pakollisia kotitöitä ja perhetilanteen asettamia pakotteita ... ja sitten on juttuja, jotka tekee mielellään.

Oon monta kertaa miettinyt, että olis kiva kirjoittaa omaa blogia, mutta en ole keksinyt mikä sen blogin aihe olisi - se ihmeellinen asia, johon voisi palata aina uudelleen, josta voi kirjoittaa uudestaan ja uudestaan ilman että alkaa toistaa itseään.

No tässä sitä kuitenkin kirjoitetaan - ekaa kertaa.

Mä oon myös monta kertaa sanonut, että en marjasta, en kuivaa sieniä, en opettele kutomaan, en rupee hilloja keittelemään ...

vaan ... kuinkas on käynytkään - hilloa keitetty eka kertaa elämässä (omena-luumuhilloa), suuren suppilovahverosaaliin alla on pakastimen rajallisuuden vuoksi pitänyt ryhtyä kuivattelemaan - ekaa kertaa sekin 

ja koska mättäät notku sormenpään kokoista mustikaa oli yksinkertaisesti pakko poimia edes sen piirakallisen verran - ja sitten toisen ja vähän pakkaseenkin ... ekaa kertaa elämässäni.

Ja se kutominen ... mää tein sen ... eka kerta sitten koulun pakkosukan ... ihan vapaaehtoisesti oon kutonut sukan vahvennettuine kantapäineen kaikkineen ... ja toinen sukka menossa, ei siis tartte konkata yhdellä jalalla eikä myöskään into laantunut siihen ensimmäiseen - niin kuin niin monessa muussa kohtaa.

niin ja ensimmäistä kertaa tai sanotaanko viimeinkin olen ylittänyt (pakon edessä mutta katsotaan se läpi sormien) hammaslääkärikammoni ja ennen kaikkea - mä olen turtunut hirvikärpäsiin niin, että ne ei aiheuta enää kauhunsekaista kiljuntaa ja metsästä pois karkaamista.