Kertoja ja EkaKertoja

Jotkut asiat on ihan arkisia, niitä tekee päivät pitkät huomaamatta, jotkut taas on sitä arjen pakkopullaa, pakollisia kotitöitä ja perhetilanteen asettamia pakotteita ... ja sitten on juttuja, jotka tekee mielellään.

Oon monta kertaa miettinyt, että olis kiva kirjoittaa omaa blogia, mutta en ole keksinyt mikä sen blogin aihe olisi - se ihmeellinen asia, johon voisi palata aina uudelleen, josta voi kirjoittaa uudestaan ja uudestaan ilman että alkaa toistaa itseään.

No tässä sitä kuitenkin kirjoitetaan - ekaa kertaa.

Mä oon myös monta kertaa sanonut, että en marjasta, en kuivaa sieniä, en opettele kutomaan, en rupee hilloja keittelemään ...

vaan ... kuinkas on käynytkään - hilloa keitetty eka kertaa elämässä (omena-luumuhilloa), suuren suppilovahverosaaliin alla on pakastimen rajallisuuden vuoksi pitänyt ryhtyä kuivattelemaan - ekaa kertaa sekin 

ja koska mättäät notku sormenpään kokoista mustikaa oli yksinkertaisesti pakko poimia edes sen piirakallisen verran - ja sitten toisen ja vähän pakkaseenkin ... ekaa kertaa elämässäni.

Ja se kutominen ... mää tein sen ... eka kerta sitten koulun pakkosukan ... ihan vapaaehtoisesti oon kutonut sukan vahvennettuine kantapäineen kaikkineen ... ja toinen sukka menossa, ei siis tartte konkata yhdellä jalalla eikä myöskään into laantunut siihen ensimmäiseen - niin kuin niin monessa muussa kohtaa.

niin ja ensimmäistä kertaa tai sanotaanko viimeinkin olen ylittänyt (pakon edessä mutta katsotaan se läpi sormien) hammaslääkärikammoni ja ennen kaikkea - mä olen turtunut hirvikärpäsiin niin, että ne ei aiheuta enää kauhunsekaista kiljuntaa ja metsästä pois karkaamista.